|
Maanantai 20.10
Hienoa! Nappasin tänään elämäni ensimmäiset teeret. Mutta mitä ihmettä; ammuin tietääkseni vain yhden laukauksen ja löysin puun juuresta kaksi teertä! Hehehe, kaksi teertä yhdellä laukauksella? No ei sentään, mutta aika uskomaton sattuma. Juuri ampumalinjalla sattui maassa olemaan jonkun muun aikaisemmin ampuma teeri joka oli ilmeisesti jäänyt löytymättä tai joku idiootti on käynyt ampumassa lintuja huvikseen. Etsiessemme isäni kanssa ampumaani lintua huomasin kyseisen linnun maassa noin 30 metrin päässä ampumapaikastani ja kyllä siinä meni vähän aikaa ihmetellessä kun olin arvioinut ampumatkaksi noin 200 metriä. Onneksi itse ampumani teeri oli niin paljon kauempana, että tajusimme lähteä tarkistamaan asiaa. En ollut aivan varma osumastani aikaisemmin mutta sieltä se lintu kuitenkin löytyi. Myös setäni (Epe) sai yhden teeren aikamoisen rypistyksen jälkeen. Lintu onnistui nimittäin putoamaan suoraan keskelle vetistä suonsilmäkettä ja lopputuloksena olikin kastuneet ja nuotiolla poltetut sukat ja housut ;) Aamulla näimme kolme komeaa koppeloa autosta ja ehkä huomenna pitäisikin koettaa onneaan metson suhteen. Olo on kuin Mika Myllylällä ilman dopingia koska suolla kävely on aika sairaalloisen raskasta. Tämä ensimmäinen päivä oli aika mukava vaikka edellisviikon univaje meinaa jo viedä järjen mennessään, jos siitä nyt yleensäkään on enää mitään jäljellä.
 
Tiistai 21.10
Keli muuttui aika paljon huonompaan suuntaan ja varsinkin tuuli vaivasi aamupäivästä. Päätinkin jäädä itse ottamaan kiinni tunteja jotka minun olisi pitänyt aikasemmin nukkua. Kahdentoista aikaan kun ukot tulivat kahville - ilman saalista - lähdimme käymään Hatunkylän kyläkaupassa. On mukava aina käydä pienissä kyläkaupoissa supermarketeissa ramppaamisen sijaan. Toivottavasti kauppoja on täällä syrjäseuduilla vielä tulevaisuudessakin. Hirvipaistin syömisen jälkeen kävimme vielä suolla tiirailemassa lintuja mutta eivät näyttäneet puihin nousevan tällä säällä. Otimme kuitenkin mökin vielä keskiviikoksi, kun hinta oli halpa 25e/vrk ja keskiviikoksi on luvattu mainiota keliä. Kyllä luonnossa on mielellään vaikka pidemmänkin aikaa.
Suo jolta eilen löysin sen teeren tarjosi tänään lisää ihmettelemisen aihetta. Isä oli laittanut teerenkuvan puuhun houkutukseksi, mutta tällä kertaa se onnistui houkuttelemaan vähän vääränlaista seuraa. Haukka oli lentänyt kovalla vauhdilla suon laidasta ja pamauttanut kyntensä kunnon voimalla tauluun; oli vielä lähtenyt kuljettamaan kuvaa mukanaankin, mutta luovuttanut sitten parinsadan metrin perästä. Onhan se jotakin jos edes haukka meni lankaan teerenkuvista, koska eilen Epen houkutusteeri oli onnistunut vain karkottamaan muut teeret tehokkaasti alueelta. Olivat kuulemma oikein säikkyneet sitä. Meinasi jo kuva joutua maalitauluksi kun niin huonosti toimi :)
Keskiviikko 22.10
Aamulla taas kahdeksaan passiin ja hieman onnistuttiin myöhästymään. Epe oli juuri ollut laittamassa kamppeitaan kuntoon passipaikalla, kun suolle oli pärähtänyt kolme teertä, mutta liikettä huomatessaan olivat paenneet paikalta. Jonkin ajan odottelun jälkeen oli tullut kuitenkin llisää teeriä ja siitä yksi putosikin. Laukauksen kajahdettua jotain kummallista tapahtui taas. Hirveä älämölö oli alkanut kuulumaan jostain pusikosta että ”älä ammu siellä on kuvia” - tai jotain vastaavaa. Aikansa kuunneltuaan huutoa oli Epeltäkin päässyt pari ärräpäätä huudon suuntaan ja olihan se sitten loppunut. Myöhemmin selvisi, että puskassa oli ollut joku vanha patu tähtäilemässä ja luullut Epen ampuneen tämän houkutuslintuja, vaikka oikean teerenhän se Epe ampui. Taisi patulla olla vähän lasit vaihdon tarpeessa. Myöhemmin Epe oli saanut vielä yhden teeren ammuttua.
Meillä isän kanssa riitti myös tilanteita keskiviikolle. Isä neuvoi minulle oikein namukkaan passipaikan yhden suosaarekkeen läheltä ja eipä uskoisi, jos joku kertoisi, mutta paikalle pyrähti viitisenkymmenen teeren parvi. Oli siinä vähän jännäkakkaa ehkä jo lahkeessa, mutta kyyristyin vain paikalleni ja pidin kasvot piilossa. Takanani oli muutamakin puu, joissa istui lintuja – lähin noin kymmenen metrin päässä. Siihenhän olisi jo haulikollakin ylettänyt, mutta ei mitään toivoa alkaa kääntyilemään keskellä teeriparvea. Hiljaa kurotin kiväärin ja tähtäsin yhtä alaoksilla olevaa ukkoteertä. Siinä se kotkotteli alle sadan metrin päässä. Kerkesin oikein maalailemaankin ja kokeilin onneani. Tällä kertaa onni ei kyllä ollut ollenkaan myötä, koska eipä (toivottavasti) osunut ja kaikki linnut pärähtivät lentoon ja hävisivät metsään. Sivutuuli oli kyllä tosi kova sinä päivänä ja saattoihan se osua oksaankin ja muuttaa suuntaa, mutta mistä noista tietää. Harmitti kyllä aika lailla, mutta upea kokemus oli nähdä niin paljon teeriä samaan aikaan. Toivottavasti siitä parvestakin iso osa selviää ensi keväälle ja kanta lähtee taas nousuun. Metsästäjien pitää muistaa aina kohtuus. Yksi lintu oli tuosta parvesta lentänyt isän passiin ja sinne se myös jäi. Tämän jälkeen lähdimme tulille keittelemään nokipannukahvit ja siitä sitten kohti Sonkajärveä. Kokonaissaalis Ilomantsista siis viisi ammuttua ja yksi löydetty teeri. Ei voi ainekaan ryöstömetsästyksestä meitä syyttää :D On se muuten ihmeellistä miten hyvää ihmiselle tekee välillä istua suolla ja miettiä syntyjä syviä ilman jatkuvaa mediamölötystä ja stressiä. Kannattaa kokeilla!
 
Torstai 23.10
Aamulla isä oli herännyt johonkin aivan älyttömään metsästä kuuluvaan mökään. Kovasti ainekin väitti sen olleen ahman tekosia; lieneekö sitten majavaa jahdannut. Sonkajärvellä on aika paljon majavia. Ukot olivat juoneet jo kaikki kahvit kun viitsivät herättää minut ja vetäsin äkkiä vain vettä ja leipää naamariin. Kerkesin sentään ottaa yhden lämpimän kupin termariin mukaan ja onhan minulla aina ydinsodan yli riittävät hätämuonat repussa! Matkasimme epämääräisen ajan salaiseen passipaikkaan ( näitähän ei kylillä huudella ) ja saavuimme erään tien päähän jossa oli aukku muutamine isoine koivuine ja petäjineen. Vasemmalla sivustalla oli vielä yksi iso kuusi. Asetuimme aukun keskelle ison kiven juureen odottelemaan. Puolen tunnin perästä jonnekin yli kolmensadan metrin päähän pörähti yksi teeri, mutta se sai olla rauhassa. Taas toinen puoli tuntia ja nyt yhteen koivuun noin 220metriin lensi ukkoteeri; päätin kokeilla saisiko siitä paistin. Tuuli oli aika ravakka ja oksat heiluivat, yritin ottaa vähän oikealle, mutta auttamatta se meni ohi. Kuin ärsytykseksi laukauksen takia jostain lähti lentoon vielä kaksi teertä jotka lentivät aika läheltä meitä, mutta huomasivat sitten kylmänkalpeat naamamme ja kääntyivät poispäin. Ensi kerralla otan kyllä vaikka mutaa ojanpenkalta ja muuntaudun oikein kunnon murjaaniksi!
Kello repi jo yli kymmentä ja oli tarkoitus jo lähteä pois, mutta läheisen järven takaa kuului teerten pulputusta ja teki mieli vielä hetki odottaa. Isä ehdotti, että lähtee katsomaan josko viereisessä metsässä olisi vaikka pyitä ja minä jäin yksinäni passailemaan aukkua. Arviolta parikymmentä minuuttia kului ja kuulin isän tekevän metsässä jotain teeriääniä. Hieman valpastuin, mutta mitään ei näkynyt. Vähän ajan päästä aktiviikorvasuojaimet joita käytän (aina) alkoivat huutaa, koska patterit pääsivät loppumaan. Pidin kuitenkin suojat päässäni. Tähystelin hieman koivuja ja kun mitään ei näkynyt nousin ylös hieman venyttelemään. Siinä seisoskellessani yhtäkkiä huomasin jotain isoa ja mustaa sen vasemmalla olleen kuusen latvassa. Metso! Jähmetyin paikalleni ja hitaasti laskeuduin kiven taakse miljoona ajatusta päässäni. Pelkäsin heti, että kun isä tulee metsästä juuri pahimmoilleen ja lintu lähtee karkuuseen. Ryömin nopeasti mutta huomaamattomasti kiven takaa kiväärille ja otin hyvän asennon. En tainnut ajatella kuin yhtä ainoaa asiaa: älä ammu ohi, älä ammu ohi! No, en ampunut ohi ja ensi jouluna Kainulaisella syödään metsoa. Veikkaan, että sitä ruokaa osaa jotenkin kummasti arvostaa hieman enemmän kuin sitä halpahallin alelaarista ostettua neliömetrin häkissä kasvanutta syöttösikaa.
Tähän väliin onkin hyvä sanoa, että minua sanoinkuvaamattoman paljon ärsyttää se miten esimerkiksi suomalainen metsätalous on onnistunut pilaamaan tuon mielettömän kauniin linnun kannan hakkaamalla kaikki vanhat metsät. Syitä on toki muitakin metson vähenemiseen, mutta elinympäristön tuhoaminen on ollut varmasti se merkittävin tekijä. Metsästäjiltäkin kysytään malttia metsästyksessä vaikka ei metso Suomesta nykyisellä metsästyksellä lopu. Se saarnaamisesta tällä kertaa. Reissun voisi kiteyttää niin, että: kiitos isälle ja Epelle hyvästä reissusta, ensi vuonna uudestaan!
|
