You are here:

Portfolio of Jarkko Kainulainen

  • English
  • Finnish

Haxor lures

 

haxor title image

 

Aloitin pikkuveljeni Jarnon kanssa Haxor-uistimien suunnittelemisen ja kokeilumuotoisen tuotannon kesällä 2007. En ole koskaan ollut mikään himokalastaja, mutta Keitele takapihalla kasvaneena ei voi välttyä siltäkään riesalta. Noh, oikeastihan kalastaminen on hienoa hommaa ja mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän se on alkanut kiinnostaa. Välillä kaipaa omaa rauhaa ja pois kaupungista (jossa nykyään asun). Ei oikeastaan olekaan mitään niin rentouttavaa kuin istuskella veneessä, kuunnella veden liplatusta ja uittaa siinä sivussa vähän uistimia järvessä. Kaikkein hienointahan on jos uistimet olisivat itse tehtyjä...siitä se ajatus sitten lähti.



Haxor in the beginning

Print

Paja

Kesällä 2007 rakensimme vanhempieni talon alakertaan askartelupajan vanhaan perunakellariin. Veljeni oli pidempään käymässä Keski-Suomessa ja olin jo pari kuukautta mankunut häntä aloittamaan remontin tekemisen ennenkuin itse tulisin parin viikon lomallani auttamaan. Aina kun soitin oli kuulemma ollut muita kiireitä tai "ei vaan ollu saanu alotettua". Urputin asiasta lähes kaikille jotka tunsin ja isääkin painostin että potkisi veljeäni persiille ettei tarvitsisi taas kaikkea itse tehdä. .

Kun sitten menin parin viikon päästä vanhempieni kotiin lomailemaan isä ja Jarno istuivat kahvilla omituinen virne naamoillaan. Aloin epäillä jotain...

 uistimen vaiheet
Aihioiden tekemisessä on oma oppimisensa


Kahvit juotuani menin kellariin katsomaan kaksi virnuilijaa perässäni. Perunakellari olikin remontoitu katosta lattiaan aivan uuteen uskoon; viemäröinnit ja sähköt vedetty ja kaikki. Järkyttävän räkätyksen säestämä vinoilu kesti jopa pari tuntia. Laitoin itse vielä maalauskaapin seinään, tein hyllyjä ja myöhemmin ostin pajaan uutta valoa ja hankimme tuuletuslaitteistoa. Hienohan siitä lopulta tuli.

 

Rakentelu

Pentuna olin niin kitsas etten koskaan viitisinyt ostaa omia uistimia vaan lainasin aina veljiltäni jotain rysäuistimia joista toinen veljeni Jani aina välillä pääsi sitten "laskuttamaan" niiden jäätyä pohjaan. Yleensä tilanteesta selvisi nyrkkeilemällä mutta joskus säälistä maksoin jotain :D

Ehkä samasta syystä pidin ajatuksesta tehdä itse uistimia. Tähän mennessä valmiiden uistimien keskihinta taitaa kylläkin pyöriä lähempänä sataa kuin yhtä euroa joten eihän se kovin kannattavaksi ole (vielä) muodostunut. Ensimmäisiä uistimia väkertäessäni olin aika pihalla mutta Jarno oli jo hieman perehtynyt asiaan. Siinä vuoltiin balsasta aihioita, pohjalakkailtiin cabilla ja Jarno sai pari uittokuntoonkin asti. Kävimme läheisellä mattolaiturilla kokeilemassa neljää hartaudella tehtyä "betaversiota" joista yksi taisi uida jopa lähes mallikelpoisesti. Pari viikkoa myöhemmin sain itsekin aihioita valmiiksi ja pikkuhiljaa päässäni alkoi muodostua selkeämpi kuva mallikkaasta uistimesta.

Kolme ensimmäistä uistinta valmiiksi saatuani lähdimme Kymönkoskelle Viitasaarelle kalaan. Oli vielä niin kylmä, että järkikin tuntui olevan jäässä. Kuusi tuntia vedätettiin haukea ja yksi kylmänkankea jedda valui veneeseen. Nuotiolla käynnin jälkeen sain valkoiseen punapäiseen vaappuun kalan kiinni mutta eihän sitä ylös asti saanut kun niin riuhtoi...olisiko ollut taimen alakoskelta eksynyt siihen. Auringon painuessa puidenlatvojen taakse järjen lisäksi järvikin alkoi vetää jäähän joten arvioimme että tässä vaiheessa kannattaa poistua takavasemmalle.

Keväänkorvilla Karkkilaan Karjaanjoelle ja Saavajoelle tehdyillä reissuilla sain vielä samaan uistimeen ottamaan toisenkin pikkutaimenen kiinni mutta metrin päässä käytyään sekin päätti ottaa hatkat ja veti itsensä joenmutkan taakse kepin alitse jolloin homma jäi siltäosin siihen. Uistin säilyi sentään.

Tuossa vaiheessa olin vielä maalaillut upottamalla ja ihan pensselikonstein mutta kun rahatilanne antoi periksi ostin Badgerin 150:n ruiskun  ja kasan Cab-maaleja. Alkuhan meni opettelussa mutta myöhemmin syksyllä kävin ostamassa pari lankkua apassia (joka osoittautui mainioksi puuksi) ja väsäsin kymmenkunta aihiota.

ensimmäisiä malleja
 Ensimmäisiä Haxor malleja
Kun maalauspaja on 400km päässä uistinten, varsinkin pienien erien valmiiksi saaminen on vaivalloista koska maalaus ja lakkaushan tunnetusti vievät paljon aikaa. Aluksi ongelmia ilmenikin hätiköinnin takia maalien valuessa liian lyhyen kuivumisajan takia. Onnistuin myös tuhoamaan lakkauksia liian kylmässä lämpötilassa ja upotuslakalla nostelemalla uistimet liian nopeasti jolloin lakkaan pääsi kuplia. Siperia kuitenkin opettaa tai tässä tapauksessa perunakellari ja vähä vähältä homma on mennyt parempaan suuntaan.

Maalien kanssa on ollut erityisen hauskaa koska erilaisia väriyhdistelmiä ja maalaustapoja on hauska kokeilla. Olen kylläkin menettänyt Cab-maalien asetooniohennehöyryjen kanssa vähintään puolet niistä kahdesta aivosolusta jotka minulla oli. Olenkin päättänyt siirtyä pikkuhiljaa vesiohenteisiin maaleihin vaikkakaan ensikokemukseni niistä eivät ole olleet aivan niin myönteisiä kuin Cabissa. Ruisku menee helpommin tukkoon ja esimerkiksi häivytyksien rajapinnoissa näkyy pistemäisyyttä. Luultavasti kyseessä on kuitenkin "kav" eli käyttäjän aiheuttama virhe tai "evo-ongelma" eli ei-vaan-osaa-ongelma.

Last Updated ( Wednesday, 06 May 2009 20:32 )
 

Haxor spring 2008

Print

 

lisää uistimia kokeiluasteella

Käytin tässä vaiheessaasetonia maalien ohentamiseen


Alkuvuosi oli uistintenrakentelun kanssa aikapitkälti aihioiden rakentelua ja sen suunnittelua. Viitasaarella saimme käyttöön uuden vannesahan joka helpottaa hommia aika lailla. Noin viisikymmentä aihiota on tällä hetkellä siinä kunnossa, että leukaläpän urat sekä runkolangan paikka ovat valmiina eli sitten vain hiomakone laulamaan ja runkolankoja väsäämään. Aivankohta parin päivän päästä lähdetään Lappiin ja sinne on tarkoitus vielä ehtiä tekemään kymmenen uutta valmista uistinta jonkinmoisilla muutoksilla verrattuna edelliseen satsiin. Leukaläppää päätettiin siirtää reilusti iteenpäin ja tällä haavaa se onnistuu lyhentämällä uistinta. Kyseinen operaatio oli muutenkin toivottu, koska mielestäni uistimissa on tällä hetkellä hieman liikaa puuta ja kelluvuus on sitämyöten turhankin hyvä. Tarkoitus olisi saada lisää uintiliikettä ja uistimet uimaan syvemmällä. Edellisestä erästä pari uistinta oli mielestäni jo aika onnistuneita mutta tekemällä oppii. Lapin reissu tuo varmasti aika paljon uutta jotenkas kirjoitellaan sen jälkeen lisää uistinten teosta!

 

Last Updated ( Wednesday, 06 May 2009 20:25 )
 

Haxor autumn 2008

Print

 

aihiot rivissä
uudet pienemmät vaaput
Uudet solakammat aihiot testataan nyt aluksi kulmaleukaläpällä

Loppuvuosi 2008 on mennyt maali- ja lakkakokeilujen parissa. Olen yrittänyt totutella käyttämään Createxin vesiohenteisia maaleja ja voin sanoa, että siirtyminen niihin asetooniohenteisista ei ole järin houkuttelevaa tai helppoa. Kerrostalossa asetoonihöyryt ovat kuitenkin liian suuri paloriski, ne sekottavat pään eivätkä ne liene kovin ympäristöystävällisiäkään. Kuitenkin vieläkään en ole aivan tyytyväinen vesiohenteisten jälkeen. Suurin ongelma on ollut veden huono viskositeetti eli se on toisinsanoen huonosti juoksevaa verrattuna asetooniin, jolloin pisarakoko tuppaa jäämään liian suureksi. Vodkalla laimentaminen (pari hörppyä voi ottaa itsekin jos alkaa ärsyttämään) auttoi asiaa kyllä jonkin verran. Lisäksi olen opetellut hieman sapluunoiden tekoa ja niiden kanssa kuvioiden toteuttamista ihan OK tuloksin. Pohjalakkaus ja lakkaus yleensä alkaa jo sujua varsin mallikkaasti enkä enää onnistu pahemmin tuhoamaan uistimia kuplilla tai maalien sulattamisella. Se on iso askel oikeaan suuntaan. Propionaatin kanssa pohjalakassa esiintyy aika-ajoin kuplimista, mutta siitä selviää hiomisella ja uudella lakkakerroksella. Lakan paksuuden oikeaksi saaminen on työn takana. Jos lakka on liian ohutta valimisefekti on liian suuri eikä lakkaa jää tarpeeksi uistimen pintaan. Liian paksu lakka taas menee mössömäiseksi ja jää kulmiin könteiksi sekä aiheuttaa muita mielenkiintoisia ongelmia. Kannattaa muistaa, että tinneri on ihan järkyttävä myrkky! Varsinkin lämpimässä höyryjä kannattaa todella vältellä koska ne voivat vetää pahimmillaan hengityksen aivan lukkoon.

Kyllä omatekoisissa uistimissa tekemistä riittää ja aikaa saa kulumaan todella runsaasti. Ärsyttävin ja hankalin vaihe lienee runkolangan tekeminen ja oikean pituiseksi saaminen. Jos runkolangassa on pelkkä etu- ja takalenkki se on helppoa, kuin heinänteko, mutta keskilenkin tekeminen ja oikeaan paikkaan saaminen vaatii kyllä opettelua ja miettimistä. Olen keksinyt pari hyvää kikkaa, mutta ei niistä kylillä huudella! Tässä tämänhetkinen workflow:

- Rungon sahaus ja hionta
- Ruonkolanka
- Kittaus ja hiominen x2
- Pohjalakkaus + hionta 3x
- Maalaus
- Pintalakkaus + hionta 2x
- Ohut pintalakka + mahdollinen "höyryhoito" (uistimelle) tinnerihöyryssä
- Leukaläppä
- Testaus ja uinnin kohdistaminen
- Kaloja :D

Haxorin uistinmalli on kokenut varsinaisen jättiremontin. Viime kesän ja syksyn vaisujen uintitulosten siivittäminä päätin siirtyä kapeampaan ja kevyempään malliin sekä vaihtaa leukaläpän erilaiseksi. Nyt pienellä kulmaleukaläpällä (en tiedä oikeaa nimeä) tulokset ovat toivottavasti parempia. Viime syksynä ainekin yhden sain sillä heti toimimaan moitteetta.

Rompetta on tullut taas hankittua aika läjä lisää, maalien ohella rahaa on kulunut jonkin verran muihinkin tarvikkeisiin, kuten folioihin ja glittereihin, mutta ei kai tämä rahasta kiinni ole. Hienointa on se, että parin viikon päästä meille saapuu uusi keittiön pöytä, joten saan nykyisen remottipöydäksi (jonka virkaa se on tähänkin asti suorittanut) olohuoneen nurkkaan. Helpompi maalailla ruiskullakin, kun saa kunnon valot ja maalattavan kohteen naaman tasolle.

Tavoitteena on tehdä kalastuskauden alkuun eli kevääksi 18 uistinta eli yksi muovi"pakki" täyteen. Tämä tarkoittaa käytännössä 6 eri värivaihtoehtoa kolmin kappalein. Siinähän riittää sitten testaamista jo vähäksi aikaa. Toissapäivänä sain kaksi valmiiksi maalausta varten ja tänään toiset kaksi. Pöydällä kittausta odottaa vielä toiset neljä, joten tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä.

Hyvää kevään odotusta kaikille kalamiehille ja naisille.

-j-

 

Last Updated ( Wednesday, 06 May 2009 20:31 )
 

Haxor spring 2009

Print
Haxor lures in developmentTänä keväänä Haxorien kehitys on ottanut hyvän askeleen eteenpäin niin maalauksien, kuin uistinaihioidenkin saralla. Edelleen uistimet keskittyvät enimmäkseen taimenen ja muiden jalokalojen koskikalastukseen, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus lähteä kokeilemaan järvikalastusvaappuja hauelle ja kuhalle.

Nykyiset vaaput ovat saaneet hieman customoiduilla kulmaleukaläpillä ihan kivan iskevän uinnin, jossa on jonkin verran hakevuutta, mutta uintia pitäisi seuraavissa versioissa vielä hieman parantaa tuomalla vaapun painopistettä eteen ja alas. Tämän jälkeen uinnin pitäisikin olla jo aika hyvä. Toinen pieni muutos, mitä ajattelin vielä tehdä on keulan korkeuden kasvattaminen muutamalla millillä, jotta vetopiste tulee luonnollisella tavalla hieman alemmas. Kuvassakin olevia uistimia tehdessä ajatuksena oli kokeilla toimisiko viehe paremmin esimerkiksi yhdellä koukulla, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se ei ollut fiksu veto. Vieheen pituuden pitäisi siihen olla vielä paljon pienempi ja sitäpaitsi painopiste valuu helposti liian taakse. Seuraavassa satsissa kaikki uistimet ovat kaksikoukkuisia. Moni varmaan myös ihmettelee miksi leukaläpät ovat uistimen "päällä" kiinni. Itsekin epäilin esimerkiksi niiden kestävyyttä, mutta hyvin tuntuvat pysyvän kiinni ja kun uistinta katselee kädessään leukaläpät näyttävät sopivan siihen kuin nakutettuna. Seuraavassa satsissa ajattelin kyllä kokeilla hieman erilaistakin ratkaisua, mutta saa nähdä mikä toimii sitten lopulta paremmin. Ainekaan heti en tätä leukaläpän asennustapaa suostu dumppaamaan.

Lakkaus ja folioiden asentaminen onnistuu jo varsin nätisti ja itseasiassa foliot tuovat uistimiin niin paljon hienoja mahdollisuuksia, että ajattelin laittaa ne kaikkiin nyt seuraavassa erässä tehtäviin uistimiin. Heinäkuun alkuun olisi tarkoitus saada n.10-15 uutta toimivaa uistinta aikaiseksi. Täksi kesäksi odotukset ovat korkealla, Lapin reissu näyttää miten nämä pelit todellisuudessa toimivat, koska ottipaikkoja on varmasti tarjolla paljon enemmän kuin täällä Etelä-Suomen pienillä koskilla.

Omien uistinten lisäksi aloitin muutaman vanhan uistimen totaalisen remontoinnin. Saa nähdä minkälaisia niistä tulee.
Last Updated ( Thursday, 28 May 2009 14:14 )